Paukkupakkasia ja vapaiden viettoa

Kevätaurinkoa eteisessä



Tekstiileillä söpöstelyä!

Viikko on taas mennyt aivan liian nopeasti ja tänään on taas sunnuntai, joka taas tarkoittaa, että huomenna on MAANANTAI, tuo arkipäivien kauhu. Saa nähdä lämpeneekö meillä lainkaan, saisi jo hellittää. Täällä pakkasta on ollut jopa -35 ja sisällä on saanut lappaa puuta pesään. Ja ilmeisesti tuo lämmittäminen on jäänyt vähän päälle --> tänään ulkona vain -15 ja meillä sisällä +28, ei enää lämmittämistä tälle iltaa kiitos.

Viikonlopun aikana kävimme Rovaniemellä katsomassa ihanaa kummityttöämme ja tarkoituksena oli käydä katsastamassa Rovaniemin kirpparien anti, mutta aika ei riittänyt. Ensi kerralla sitten. Iida-Olivian ja äidin vaatekaapit saivat kyllä hieman lisätäytettä. Ihania kevätvaatteita kaupat täynnä! Yksi vuoden ihanimmista ostoksista on taas kohta edessä, nimittäin kevät takki. Talvitakin jälkeen on ihana saada pukeutua "kevyeen" ja "pieneen". Tänään uudet murtsikkanikin pääsivät merenjäälle auringoinpaisteeseen, kyllä nyt murtsikoiden kelpaa. Kun taas kantapääni kokivat aika rajun ihonkuorinnan, aijai. Täytyyköhän mennä monot jalassa saunaan istumaan, jotta alkavat sopia. Vai mitäs muita keinoja niitä nyt olikaan, kun ei vielä nuita lauteita saunassa ole, ettei vain tarvitsisi uimahallin saunaan lähteä monot jalassa istumaan. Hiihtoladulla fiilistelin menneitä, voi niitä huolettomia lapsuusvuosia! Miltei jo näin horisontissa neonvärisessä trikoopuvussa hiihtävän lettipään. Nuorempana olen siis hiitänyt leikkimielisesti kilpaa. Isäni suurin haave oli tehdä minusta hiihtäjä, mutta toisin kävi. Ja varmaan toisiksi suurin haave olisi ollut se, että minusta olisi tullut ylipäätänsä joku urheilija:) Kaikki kokeiltiin läpi, heitin keihästa, hyppäsin pituutta ja korkeutta, juoksin lyhyttä ja pitkää matkaa jnejne. Työnsi jopa kuulaa, joka taitoikin olla isäni viimeisin lajiyritys, pientä epätoivoa jo ilmassa. Muistelen  näitä vuosien urheilukokeiluja lämmöllä, niihin liittyy paljon hauskoja muistoja. Toivottavasti isänikin on jo niellyt tappion:)

Rovaniemen tuliasia

Tänään aurinko paistoi jo niin kirkkaasti, että oli ihan pakko laittaa sädekaihtimet olohuoneesta kiinni. Vaikka kuinka siivosi, niin joka paikka täynnä pölyä ja ikkunat täynnä pikku sormen jälkiä. Aikani siivosin ja jynssäsin, kunnes laskin kaihtimet! Sädekaihtimet kunniaan. Jossain vaiheesssa olin sitä mieltä, että meillähän ei olohuoneeseen mitään sädekaihtimia tule, koska niiden ulkomuoto ei miellyttänyt silmääni. Onneksi kerrankin ajattelin järjellä!

Elloksen aarteeni :)