Muutoksen tuulia




Vieras/makuuhuone ennen..

Tänään vihdoin ja viimein sain aikaiseksi uusittua vierashuoneen/makuuhuoneemme sisustusta. Olemme jälleen pikku-Iidan kanssa kaksi kotona, joten päivä on kulunut siivotessa ja tavaroita pyöritellessä. Ihana seurata tuota pientä touhuajaa, joka niin kovasti yrittää olla apuna kaikessa:) Saa nähdä mitä iskä tuumaa uudesta makkarista. Luulen, että ainoa huolen aihe on puuttuva televisio. Yritin kyllä sille löytää sopivaa paikkaa, mutta se mihinkään sopinut, joten nyt saamme pärjätä ilman!






..ja jälkeen



Tässä uusi vierasmakuuhuoneen järjestys. En ole vielä oikein päättänyt kummasta pidän enemmän ja voi ollakkin, että järjestys palaa entiselleen hyvinkin pian. Täytyy kokeilla josko tähän silmä tottuisi. Lempiasina makuuhuoneessamme on rakkaan mummini virkkaama sängynpeite, se on kultaakin kalliimpi <3 Kirjoutuspöydän päällä komeilee Pentikin lamppu, joka heijastuu kauniisti seinälle.

Verhokappa on luonnonvalkoista pellavaa, johon on painettu kaunis kuviointi. Keinutuoli on kaivettu mummolani ullakolta, sen olen jo muutama vuosi sitten maalannut ja voi olla että lähiaikoina maalaan senkin valkoiseksi. Sängyn jalkapäähän ajattelin laittaa vanhan penkin, jonka maalaan yllätys yllätys valkoiseksi. Jalkapään "arkku" olisi aivan ihana, mutta ajattelin investoida sellaisen sitten tuonne meidän oikeaan makkariin.Wilhelmiinan kamarissa oli kyllä myynnissä aivan ihana sängynpääty penkki, sekin voisi olla yksi vaihtoehto.
Peiliin laitoin roikkumaan mekon, jonka olen joskus ostanut alennus myynnistä. Päälleni se ei sopinut, mutta minusta se on ihan hauska makuuhuoneen koriste. 

Ihana huomata että päivät ovat pidentyneet, itsekkin on jo paljon virkeämpi. Kevättä ja lauhempia kelejä odotan myös sen vuoksi, että Iida-Olivian pukeutumisralli helpottuu aste-asteelta. Tänään jo fiilistelimme kevättä ja kokeilimme Iidan uutta kevätpukua. Äidin piika on jo niin iso tyttö, että voi pukeutua kaksi osaiseen pukuun, WAU. Haikeana vauva aikoja kylläkin muistellen. Vaikka onhan se ihanaa, että lapset kasvaa ja kehittyy, mutta aika kuluu aivan liian nopeasti! Mutta nyt täytyy taas rientää! Olen saanut muutamalta tutultani palautetta, ettei blogissani pysty kommentoimaan tekstejäni. Olen nyt yrittänyt muokata näitä asetuksia siten, että kommentoiminen onnistuisi, toivottavasti osasin tehdä sen oikein:) Hyvää viikkoa kaikille!

Iida-Olivia 6kk

Paukkupakkasia ja vapaiden viettoa

Kevätaurinkoa eteisessä



Tekstiileillä söpöstelyä!

Viikko on taas mennyt aivan liian nopeasti ja tänään on taas sunnuntai, joka taas tarkoittaa, että huomenna on MAANANTAI, tuo arkipäivien kauhu. Saa nähdä lämpeneekö meillä lainkaan, saisi jo hellittää. Täällä pakkasta on ollut jopa -35 ja sisällä on saanut lappaa puuta pesään. Ja ilmeisesti tuo lämmittäminen on jäänyt vähän päälle --> tänään ulkona vain -15 ja meillä sisällä +28, ei enää lämmittämistä tälle iltaa kiitos.

Viikonlopun aikana kävimme Rovaniemellä katsomassa ihanaa kummityttöämme ja tarkoituksena oli käydä katsastamassa Rovaniemin kirpparien anti, mutta aika ei riittänyt. Ensi kerralla sitten. Iida-Olivian ja äidin vaatekaapit saivat kyllä hieman lisätäytettä. Ihania kevätvaatteita kaupat täynnä! Yksi vuoden ihanimmista ostoksista on taas kohta edessä, nimittäin kevät takki. Talvitakin jälkeen on ihana saada pukeutua "kevyeen" ja "pieneen". Tänään uudet murtsikkanikin pääsivät merenjäälle auringoinpaisteeseen, kyllä nyt murtsikoiden kelpaa. Kun taas kantapääni kokivat aika rajun ihonkuorinnan, aijai. Täytyyköhän mennä monot jalassa saunaan istumaan, jotta alkavat sopia. Vai mitäs muita keinoja niitä nyt olikaan, kun ei vielä nuita lauteita saunassa ole, ettei vain tarvitsisi uimahallin saunaan lähteä monot jalassa istumaan. Hiihtoladulla fiilistelin menneitä, voi niitä huolettomia lapsuusvuosia! Miltei jo näin horisontissa neonvärisessä trikoopuvussa hiihtävän lettipään. Nuorempana olen siis hiitänyt leikkimielisesti kilpaa. Isäni suurin haave oli tehdä minusta hiihtäjä, mutta toisin kävi. Ja varmaan toisiksi suurin haave olisi ollut se, että minusta olisi tullut ylipäätänsä joku urheilija:) Kaikki kokeiltiin läpi, heitin keihästa, hyppäsin pituutta ja korkeutta, juoksin lyhyttä ja pitkää matkaa jnejne. Työnsi jopa kuulaa, joka taitoikin olla isäni viimeisin lajiyritys, pientä epätoivoa jo ilmassa. Muistelen  näitä vuosien urheilukokeiluja lämmöllä, niihin liittyy paljon hauskoja muistoja. Toivottavasti isänikin on jo niellyt tappion:)

Rovaniemen tuliasia

Tänään aurinko paistoi jo niin kirkkaasti, että oli ihan pakko laittaa sädekaihtimet olohuoneesta kiinni. Vaikka kuinka siivosi, niin joka paikka täynnä pölyä ja ikkunat täynnä pikku sormen jälkiä. Aikani siivosin ja jynssäsin, kunnes laskin kaihtimet! Sädekaihtimet kunniaan. Jossain vaiheesssa olin sitä mieltä, että meillähän ei olohuoneeseen mitään sädekaihtimia tule, koska niiden ulkomuoto ei miellyttänyt silmääni. Onneksi kerrankin ajattelin järjellä!

Elloksen aarteeni :)

Suut makiaks..

Vadelma-Valkosuklaa Marenkitorttu
Pohja
3 dl vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
3munan keltuaista
175g voita
0,5 dl vettä

Marenki
4 valkuaista
1,25dl sokeria

Päälle
Jäisiä vadelmia200g
Valkosuklaata puoli levyä
Flora vispi kuohukermaa 1prk

Sekoita jauhot ja sokeri. Lisää voi. Lisää joukkoon vesi ja sekoita. Levitä taikina voideltuun piirakkavuokaan. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri ja jatka vatkaamista hetken aikaa. Levitä marenki pohjan päälle. Paista uunissa 200asteessa noin puoli tuntia. Peitä tarvittaessa foliolla, ettei marenki pala.
  
Anna hieman jäähtyä. Vatkaa kerma ja rouhi valkosuklaa reilun kokoiseksi rouheeksi. Ripottele kakun päälle ensin vadelmat, sitte valkosuklaa ja lopuksi hieman sokerilla maustettu kerma. Älä mausta liikaa, koska marenki itsessään on niin makea. Ja kyllä maistuu :)

Niksipirkka:)

Jos tuunaus into iskee, eikä saatavilla ole maalia, ajaa valkoinen kynsilakka saman asian! Itse asiassa se on erittäin kätevä käyttää, etenkin kun maalaa vapaalla kädellä, kuivaa nopeasti ja virheet saa helposti korjattua. Ainoa miinus,ettei viitsi kovin isoja pinta-aloja maalailla:) Itse lakkailen valkoisella lakalla enemmän lasia kuin kynsiä! Joskus inspis täytyy saada toteutettua niin nopeasti, ettei ehdi edes suunnitella maalin hakemista tallista, näin minulle käy erittäin usein.  Tämä Ikean lasimaljakko sai myös uutta ilmettä kynsilakalla.

Taas viikonloppu hurahti vauhdilla, olimme Iida-Olivian kanssa kaksisteen kotosalla. Sain mukavasti ommeltua kangasläjää pienemmäksi,uusia juttuja sai Iida, sekä Iidan nuket! Lisäksi saimme karsittua hieman nuita leluläjiä ja järjestettyä Iidan huonetta. Vähentyisiköhän nyt niiden leviäminen ympäri kämppää,hmmm, toivoa saattaa. Ensi kesänä Iida saa huoneeseensa ihanan talonpoikais-tyylisen vaatekaapin. Vaatekaappi on vielä jumissa tuolla vanhassa navetassa, mutta ensi kesänä kun purkutyöt alkaa pääsee se vapauteen. Sitä odotellessa!

Viikonlopun aikana kävin taas pikaisesti piipahtamassa kirpparilla, mistä tarttui taas mukaan muutamia nättejä juttuja.  Kaapit alkaa taas olemaan pullollaa nuita nättejä juttuja, joten täytyisin varmaan alkaa suunnittelmaan jonkin näköistä kirppistä. Järjestimme viime kesänä pienen pihakirppiksen meidän pihassa. Meillä järjestäjillä oli oikein mukavaa, vaikkakin asiakaskunta oli aika vähäistä.  Mutta josko ensikesänä saisimme lisää asiakkaita ja myyjiä:) Täytyy alkaa ajoissa mainostamaan. Mikäs olisi sen mukavampaa kuin vaihdella aarteita keskenään ja nauttia kesästä! Täytyy varmaan tyhjentää kaappeja ensiksi varastoon, ettei vain tarvi jättää tavaroita hankkimatta tilanpuutteen vuoksi. Se olisi kyllä iso vahinko:) Mukavaa viikkoa kaikille täältä paukku pakkasesta.

Pieniä tarinoita tavaroiden takaa

Ihanaa lauantaita kaikille!  Torniossa keli on mitä parhain. Aurinko paistaa ihanasti, pakkanen kyllä paukkuu, mutta  se ei nyt haittaa! Näitä kelejä lisää, kiitos:)

Voiko olla ihanempaakuin kaunis tavara, johon vielä liittyy kaunis tarina. Vanhoissa tavaroissa minua kiehtoo juuri niiden tarinat. Tarinan ei tarvi olla kummoinen, mieltä lämmittää jo pelkästään se, että  tavara saa uutta käyttöä ja joskus aivan uuden käyttötarkoituksen. Ajattelenkin kertoa teille muutamia pikku tarinoita liittyen kotiini. Talomme on rakennettu suurin piirtein vuonna 1912, tarkkaa vuotta emme tiedä. Ostimme talon kaksi vuotta sitten, jolloin se oli ollut tyhjillään jo lähes 15-vuotta. Joten kyllä mahtoivat talon ovet ja lattiat olla ihmeissään, kun niitä taas käytettiin:) Talonrakentajasta emme tiedä muuta kuin ammatin, kirvesmies. Ennen meitä talossa on asunut äiti ja hänen poikansa, joka sittemmin kuoli 90-luvun alussa, jonka jälkeen myös talo jäi tyhjilleen. Tilaan kuuluu päärakennus, navetta-varasto ja rantasauna. Rantasaunalle tehtiin vain pientä pinta remonttia, kun taas päärakennuksesta purettiin kaikki mahdollinen. Navetta on viimeistä talvea pystyssä, ensi kesänä puramme sen. Saa nähdä, mitä kaikkia aarteita ja tarinoita sieltä vielä löytyy, innolla odotan.


                                                   

Tämä ikkunanpoka on talomme alkuperäisiä ja sen "verhot" olen tehnyt rakkaan mummini tekemästä lakanasta, johon hän on itse virkannut pitsin. Nyt ikkunanpoka koristaa olohuonettamme.

Olohuoneemme nurkkaan nojailee puuovi, joka ei johda minnekkään. Se on myös talon alkuperäisiä ovia. Jouduimme uusimaan kaikki väliovet, koska ovien aukot olivat liian matalat. Tilalle laitoimme väliovet, joissa toistuu sama peilikuvio, alkuperäiset ovenkahvat saimme onneksi käyttöön.

Makuuhuoneessamme on työpöytänä vanha ompelupöytä, jonka olen ostanut pelastusarmeijalta( joka kylläkin oli hieman erin näköinen silloin). Talomme edellinen asukas teki työkseen kirjapitohommia ja hän kuulemma istui usein ikkunan edessä olevalla työpöydällä töitään tehden. Pöytä on nykyisin myös samaisen ikkunan alla, kylläkään siinä ei istuta yhtä useasti kuin ennen .Mieheni ei ole oikein koskaan ymmärtänyt tätä kirpputori innostustani. Tosiaan kävin pongaamassa tämän pöydän pelastusarmeijalta ja pyysin miestäni sen hakemaan. Mieheni soitti minulle liikkeestä ja ilmoitti ettei aijo todellakaan tuota romua tuoda kotiimme ja mitenkäs siinä kävikään, nyt se koristaa maakuuhuonettamme:)

Rantasaunaamme koristaa talon vanha puulaatiikko, jonka olen maalannut. Lisäksi vanhan ikkunanpokan alta löytyy navetasta löydetty vanha lypsyjakkara, joka on myös saanut valkoista maalia pintaansa. Seinälle on nostettu myös navetasta löytynyt aarre, vanha kalaverkko.

Rentouttavaa viikonloppua kaikkille!

Tuunausta ja Prinsessaleikkejä

Eilen tein perinteisen kirpparikierroksen, jonka tuloksena oli kaksi ihanaa korkeaselkäistä puutuolia. Eikö se ole niin, ettei puutuoleja voi olla koskaan liikaa?? Puutuolit ovat yksi heikkouksistani. Mitä huonokuntoisempi, niin sitä parempi. Hieman vain pakkelia ja valkoista maalia,niin mistä vain tulee kaunista. Ihanaa nähdä kuinka tavarat muuttuvat ja kaunistuvat! Yleensä olen erittäin malttamaton ja haluan kaiken ja HETI. Ihme ja kyllä eilen hankkimani tuolit ovat vielä tallissa laittoa vaille, mutta toivottavasti saan uudet aarteeni viikonlopun aikana kotiin :) Liekkö eilistä maalaus intoa lannisti herkulliset kangastilkut, jotka eksyivät kaupasta mukanani kotiin. Koskaanhan ei voi olla liikaa kauniita kankaita, eihän -> toinen heikkouteni.

Joskus ihan huvittaa kuinka ylitsevuotavan söpöä tämä sisustaminen onkaan. Ja pakko myöntää, että joskus mietin, kuinka mieheni miehuus kärsii kaiken tämän söpöyden keskellä ;) Onneksi on talli, joka voi puolestani olla millainen äijälä tahansa, sopivaa vastapainoa! Vielä äijistä, talleista ja rasvatahroista, joihin liittyy tämän rakennusprojektin ehkä yksi parhaimmista ideoista. Talliin laitettiin lavuaari, pesukone ja wc! Ei ole lavuaarit ja ovenkahvat  täynnä mustia rasvajälkiä ja bensalle haisevat kamppeet puhdistuvat tallissa kuin itsekseen! Suosittelen.

Kuten olen jo aikaisemmin kertonut, olemme muuttaneet tänne remontin ollessa vielä kesken. Eli nyt näin puolen vuoden asumisen jälkeen alkaa tuntua, että remontti pitäisi saada jo valmiiksi. Isoin keskeneräinen projekti on makuuhuoneemme, joka  on pintamateriaaleja vaille valmis. Viime viikolla kävin jo ihailemassa tapetteja. Taas oli tullut niin ihania sisustusideoita, että en kyllä tiedä miten pystyn valitsemaan YHDEN ihanan. Kamalaa, kun jälellä on enää yksi huone. Aikaisemmat valinnat ovat olleet helppoja, koska olen voinut vedota siihen, että vielä on huoneita ja sisustusprojekteja jäljellä. Nyt viedään sitten viimeistä, täytyy varmaan alkaa laajennusta suunnittelemaan,hmmm. Onneksi kesällä alkaa pihansuunnittelu ja laitto ja Iida-Olivian leikkimökin rakennus. Voiko olla parempaa, kuin leikkimökin sisustaminen!

Aurinkoista viikonloppua kaikille ja ihanaa tulevaa ystävänpäivää!

Vauhdikas pikku prinsessa!

Sisäpäivä nr.2

Tänään meillä jo näyttäyty aurinko! Parasta! Mutta jouduimme valitettavasti tyytymään ihailemaan sitä vain ikkunan takaa. Iida-Oliviakin oli tänään jo paljon pirteämpi, joten jotain oli keksittävä. Kohtahan on yksi vuoden ihanimmista juhlista, eli ystävänpäivä <3, niimpä teimme ystävänpäiväkortteja. Ja leivoimme teemaan sopivan poropiiraan sydänkoristein. Oli muuten hyvää! Toivottavasti huomenna Iida-Olivia pääsee hoitoon ja äiti töihin. Kyllä nämä sisäpäivät 1,5-vuotiaan kanssa ovat melkoista sirkusta, äiti sekä tyttö kiipeilevät seinille!

Lista tekemättömistä asioista on niiiiiin PITKÄ!

Olemme tosiaan muuttaneet kotiimme viime kesänä. Minulla oli kauhea kiire, hoppu ja paniikki päästä muuttamaan uuteen kotiin, JOTEN muutimme ennenkuin kaikki oli täysin valmista. Ja nythän on helmikuu, tekemättömien töiden lista taitaa olla edelleen yhtä pitkä. Tiettyjen asioiden kanssa oppii elämään, enää ei huomaa puuttuvaa listaa pätkää, mutta taas tiettyjä ilman ei osaa elää esim.SAUNA! Meidän saunasta puuttuu edelleen lauteet. Silloin kesällä ajattelimme, että kesän ja syksyn saunomme rantasaunassa ja talvella teemme saunan loppuun, mutta kuinkas kävikään. Rantasauna on lämmennyt tälle talvelle kerran, joten saunaa on ikävä. Rakastan lunta, mutta tässä tapauksessa odotan sen sulamista, jotta pääsisin saunaan!

Rantasaunan tupa

Iida-Olivia Aurora

Vauvojen ja Hugon hoitoa! Parhaat ystävykset Iida-Olivia ja Hugo.

Kevättä ja aurinkoa odotellessa..

Näin pimeänä vuoden aika, mieltä piristää kauniit kukat.

                           Ehdoton suosikkini on tulppaanit.

Olen jo pitkään unelmoinut omasta blogista. Ja tänään viimeinkin sain sen aikaiseksi. Olen siis pienen 1,5-vuotiaan prinsessan äiti. Olen ammatiltani anestesianhoitaja ja suuri intohimoni on sistustaminen, eritoten kaikki valkoinen ja vanha. Viime syksynä aloitin työt, joten nykyisin arki on välillä turhankin kiireistä. Ja sitten sitä vielä hakee lisä"kiireitä" tällä blogilla:)  Aina kun aika riittää kierrän kirppareita ja heiluttelen valkoista pensseliä. Asumme siis 100-vuotta vanhassa talossa,jota olemme nyt 2,5-vuotta laittaneet. Mutta tämä taitaa olla sellainen ikuisuusprojekti, niinkuin useimmat omakotitalot yleensä ovat.

Tänään en ole töihin päässyt, kun aamulla huoneestaan kömpi pieni kuumeinen karhunpoikanen. Perinteisesti kotipäivään kuuluu blogien selailu, josta sainkin sitten kipinän-->Aloitan oman:)